Mitä on ratkaisukeskeinen kuvataideterapia

Ratkaisukeskeisyydestä lyhyesti

Ratkaisukeskeisyys pohjautuu muun muassa yhdysvaltalaisen psykiatrin Milton H. Ericksonin (1901–1980) 1950-luvulla perheterapiassa käyttämiin innovatiivisiin menetelmiin. Hän haki ratkaisuja ongelmallisiin tilanteisiin luovasti ja usein varsinaisen ongelman ulkopuolelta. Yllättävät kotitehtävät saivat usein asiakkaan ottamaan itse vastuuta omasta toiminnastaan ja toipumisestaan. Muutos saattoi tapahtua hyvinkin nopeasti ilman vuosia kestävää terapiaa. Suomessa ratkaisukeskeisen ajattelutavan pioneereja ovat olleet mm. psykiatri Ben Furman ja sosiaalipsykologi Tapani Ahola.

”Sain voimia, välineitä kuunnella itseä ja muistutusta voimavaroistani ja lahjoistani. Näkevässä ja arvostavassa ohjauksessa on ihana olla. Näkee itsensäkin paremmin. Palaan harjoituksiin yhä ja ne yhä vaikuttavat. Akuutti stressitila hälveni. Ymmärsin hoitaa itseäni enemmän ja paremmin. Levätä. Ja nyt kun voimat on palautuneet, olen uskaltanut alkaa elää unelmiani todeksi mm työkuvioissa ja niistä saa yhä vain lisää voimia. Käynneissä käynnistyi joku hyvä prosessi. Tunnen, että se jatkuu.” Nainen, 36 v.

Ratkaisukeskeinen työskentelytapa

Ominaista ratkaisukeskeiselle työskentelylle on asiakkaan kunnioittaminen oman elämänsä asiantuntijana, hän itse asettaa tavoitteensa ja häntä tuetaan niiden saavuttamisessa. Olennaista on myös suuntautuminen tulevaisuuteen, toivon herättäminen ja asiakkaan omien voimavarojen tunnistaminen ja vahvistaminen. Pienien edistysaskelien huomioiminen ja tukeminen terapiassa on tärkeää, kuten myös poikkeuksien löytäminen ja esiintuominen. Huumorin käyttö ja myönteisen ilmapiirin luominen ovat myös ratkaisukekseiselle työskentelytavalle ominaista. Kannustavan palautteen antaminen on asiakkaalle erityisen motivoivaa.

”Tapaamisilla oli erittäin suuri merkitys. Sain tunteen, että ne ongelmat, joiden kanssa olen paininut, eivät ole osa minua. Voin tulla niiden kanssa juttuun ja hyvin monet ongelmat johtuvat ainoastaan minun tavastani käsitellä kohtaamiani asioita, kuten menneisyyttä.” Nainen, 47 v.

Eklektisessä työotteessa yhdistetään muista suuntauksista toimiviksi koettuja toimintatapoja, tehdään siten mikä toimii ja unohdetaan menetelmät, jotka eivät toimi. Asiakkaalta voidaan aina tarkistaa menetelmien toimivuus ja vaihtaa työkaluja tilanteen mukaan.

Ratkaisu voi löytyä ongelman ulkopuolelta. Esimerkiksi käyttäytymismallia muuttamalla jossain toisessa yhteydessä voidaan saavuttaa toivottu tavoite. Menneisyydestä ei pyritä löytämään ongelmien syitä, vaan aiemmin toimineita ratkaisu- ja selvitymismalleja. Asiakkaan ongelmatarina kuullaan ja sitä kuunnellaan niin kauan kuin asiakas haluaa sitä kertoa. Terapeutti peilaa asiakkaalle tämän kertomaa takaisin käyttäen tämän omaa sanastoa. Hän ehdottaa uusia näkökulmia, herättää toivoa ja auttaa löytämään pienet askeleet parempaan tulevaisuuteen yhdessä asiakkaan kanssa. Onnistumisia ja uusia oivalluksia juhlitaan.

Useita ongelmia ei niputeta yhteen, joilloin niistä tulee ylitsepääsemätön vyyhti, vaan kun niitä käsitellään toisistaan riippumattomina ja ratkaistaan yksi ongelma kerrallaan, ratkaistu ongelma saattaa auttaa toistakin ogelmaa aukeamaan. (Furman, Ahola, 2012, 50)

Narratiivisessa terapiaotteessa ohutta kertomusta pyritään rikastamaan ja tarinoista etsitään ainutkertaisia avaumia, joissa ongelma ei esiinny. Avaumista saattaa löytyä uuden tarinan allku. (Morgan, 2008, 62)

Uudelleen määrittelyä ja ongelman ulkoistamista käytetään terapiassa aktiivisesti. Myös diagnoosit voidaan nimetä uudelleen tai niitä ei huomioida lainkaan. ”Psykiatriassa diagnoosit eivät ole samaan tapaan todellisia sairauksia kuin muualla lääketieteessä. Ne ovat veteen piirrettyjä viivoja, tapoja yrittää niputtaa ihmisten moninaisia ongelmia keinotekoisiin ja sopimuksen varaisiin kategorioihin” (Furman, Ahola, 2012, 58).

Taustalla vaikuttavia teorioita

Ratkaisukeskeinen ajattelu pohjautuu konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, joka korostaa tiedon subjektiivista luonnetta. Jokainen ihminen näkee maailman oman kokemusmaailmansa kautta. Sosiaalinen konstruktivismi taas viittaa yksilön ja häntä ympäröivien sosiaalisten suhteiden merkittävään rooliin, ihminen muovaa itsensä näiden suhteiden kautta. (Salmela, Hiekkanen, 2013, 33 sekä Berger ja Luckmann 1994)

Myös postmodernismi ja poststrukturalismi yhdistetään ratkaisukeskeiseen ajattelutapaan (Salmela ja Hiekkanen 2013, 36, sekä  Lewis & Osborn 2004, 38). ”Postmodernismin ja poststrukturalismin näkemykset korostavat kiinteiden identiteettien, valmiiden totuuksien ja historiallisten jatkumoiden muuttuvaa, dynaamisesti rakentuvaa luonnetta” (Salmela ja Hiekkanen 2013, 36, sekä Filosofian sanakirja 1999, 166)

Kuvataideterapiasta hieman

”Toivon ja voiman näkökulma on tullut ratkes lähestymisissä. Itselleni ehdottoman sopivampi (verrattuna muihin terapiamuotoihin) menetelmä tähän hetkeen on tämä, missä taideterapia mukana, sillä olen tekevä ja luova ihminen. Pelkkään puhumiseen tulee uusi tekemisen taso mukaan, jolloin prosessit etenevät syväsuunnassa ja aikajanalla eritavoin. Minusta syvemmin.” Nainen, 36 v

Kuvataideterapia on terapiaa, jonka keskiössä on kuvallinen työskentely. Kuvat toimivat siltana asiakkaan ja terapeutin välillä. Kuviin ulkoistettuna asioita on helpompi tarkastella ja sanoittaa. Kuvat toimivat myös siltana asiakkaan ja hänen omien tunteidensa, ongelmien tai haaveidensa välillä – tietoisen ja tiedostamattoman välillä. Kuvat tuovat esiin usein yllättäviä ratkaisuja. Kuvien tarkastelun avulla on mahdollista löytää uusia näkökulmia omaan tilanteeseen.

Taideterapiaa käytetään muun muassa hoito- ja kuntoutusyhteisöissä, yksityisvastaanotoilla sekä ryhmä- että yksilöterapiana. Kuvataideterapiaa käytetään myös ennaltaehkäisevässä mielenterveystyössä. Osallistuminen ei edellytä taiteellista osaamista, eikä tuotoksia arvioida taiteen kriteerein. Kuvataideterapiaan hakeudutaan usein muutoksen tarpeesta (Putkisaari, 2013).

”Ratkaisukeskeinen kuvataideterapia – Solution Focused Art® on Suomessa vuonna 2009–2012 kehitetty integratiivisen taideterapian ja ratkaisukeskeisen terapian yhdistelmä. Ratkaisukeskeinen kuvataideterapia pohjautuu Jari Salmelan ja Alfa Partnersin moniammatillisen koulutustiimin  kehittämään  kuvataideprosessiin ja taiteellisen ilmaisun käyttöön taideterapiassa ja taidepsykoterapiassa.” (Salmela, Hiekkanen 2013)

Kuvataideterapian etuja

Putkisaari listaa kuvataideterapian eduiksi muun muassa sen, että taidetyöskentely on itseilmaisun väline joka mahdollistaa vuokovaikutuksen ympäristön kanssa sekä preverbaalisella että nonverbaalisella tasolla. Kuvan symbolinen kieli mahdollistaa kommunikoinnin silloinkin kun tunteille ei löydy sanoja tai aiheesta puhuminen on liian vaikeaa. Lisäksi tunteiden ilmaiseminen taiteen keinoin on aina toisenlainen kokemus kuin niiden verbaalinen ilmaiseminen. Luodut kuvat synnyttävät usein uusia tunteita ja mielleyhtymiä, sekä oivalluksia. Kuvan konkreettisuus helpottaa niistä keskustelemista, niihin palaamista ja muutos kuvien jatkumoa tarkastelemalla on helpompaa huomata. Kuvallinen työskentely kehittää eri aistien käyttöä, visuaalista ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja luovuutta. Taidetyöskentely voi olla myös mukava kokemus ja johtaa flow-kokemukseen. Kuvien tekemisestä ja tehdyistä kuvista jää vahva muistijälki. Kuvia voi käyttää hyödyksi myöhemmin esimerkiksi vaikeassa tilanteessa nostamalla tavoitekuvan mieleensä. (Putkisaari, 2013, 114)

Humanistinen ja fenomenologinen ote

Humanistisessa, ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa terapeutti ei analysoi asiakkaan kuvia vaan pyrkii auttamaan kysymyksillä asiakasta löytämään itse niiden merkityksiä. Kuvista keskustellaan muiden muassa poikkeus-, ihme-, selviytymis- ja tavoitekysymysten avulla. Fenomenologian mukaan ihmisen käyttäytymistä ohjaavat hänen subjektiiviset kokemukset ja tulkinnat todellisuudesta. (Putkisaari, 2013, 18).Terapiassa kuvia tarkastellaankin ilman oletuksia tai ennakkokäsityksiä ja asiakkaan oma tarina niistä on erityisen merkityksellinen.

Kokemuksia ratkaisukeskeisestä kuvataideterapiasta

”Jännitän yleensä ryhmätilanteissa aika lailla. Menen lukkoon ja ujostelen, etenkin kun läsnä on ennestään täysin tuntemattomia ihmisiä. Taideterapiaryhmässä oli minun lisäkseni kaksi muuta henkilöä. Pystyin kuitenkin näissä tapaamisissa vapautumaan ihmeen nopeasti ja saavutin samalla luottamuksen tunteen tilannetta ja ryhmän muita jäseniä kohtaan.

Ryhmäkokoontumisissa oli lämmin ja tukeva ilmapiiri. Koin, että minut hyväksytään siellä juuri sellaisena kuin olen. Kuvien tekemisessä tunsin saavani tehdä juuri niin kuin minusta tuntui eikä mikään tulkinta tai luomani kuva ollut väärin / nolo tai tyhmä – vaan toisinpäin arvokas sellaisenaan. Tekemäni kuvat ovat minulla tallessa edelleen fyysisesti paperilla sekä vahvasti mielessäni. Palaan niihin aina uudelleen, kun kohtaan vaikeita tilanteita tai mieleni kaipaa rohkaisua.” Nainen, 47 v.

”Aukaisi myös luovuutta. Terapioiden jälkeen olen alkanut luoda enemmän (mm. valokuvaus, piirto) ja se jos mikä on terapiaa!” Mies, 36 v.

”Suhde äitiin nousi keskeiseksi teemaksi kuvissa ja tuntui tärkeältä maalata siitä. Kuvien välille tuli selkeä jatkumo ja olin lopulta tosi tyytyväinen kuviini, vaikka prosessin aikana oli hetkiä kun en ollut. Kuvista näki myös aina jotain uutta kun katsoi uudelleen ja erityisesti viimeisellä kerralla oli hienoa kun kaikkien työt laitettiin esille, niitä tarkasteltiin, sai itse sanoa töistä ja myös muut saivat sanoa havaintoja toistensa kuvista. …Koin että oli mukava tehdä asioita konkreettiseksi paperille. Taideterapia kerran jälkeen olo oli usein mukava. Sai tunteen, että oli tehnyt jotain – siihen liittyi myös sosiaalisuus: että tapaa muita ihmisiä ja on myös muissakin sosiaalisissa yhteyksissä kuin työpaikalla. Sai myös selkeyttä siihen, mikä on ajankohtaista omassa elämässä.” Nainen 36 v.

”Koin tämän erittäin hyvänä ja omaan tilanteeseen sopivana. Olin hyvin stressaantuneessa tilassa ja sain paljon hyviä välineitä hoitaa itseä ja huomasin kohtia missä energia valuu hukkaan. Tykkäsin kovasti mielikuvaharjotteista ja koin, että minussa eheytyi ja voimaantui monella tasolla asioita. Mielikuvarentoutus ja työstö voisi hyvin olla osa jokaista kertaa. Minulle ne katkaisi hyvin muun mailman menon. Ylipäänsä huomasin, että jo viikossa tuli selkeää muutosta niissä asioissa, joita työstettiin.

”Kerroin toistuvasta painajaisunestani ja ohjauksessa rakensin uneni talon uudelleen sellaiseksi, että se on turvallinen. Maalasin myös talosta tärkeimmän kohdan oven. Se merkitsi minulle rajoja ja turvaa ja porttia ulkomaailmaan. Mielettömän tärkeä työstö.

Terapeutti muutti rohkeasti suunnitelmaa kun huomasi, että tilanne parisuhteen kannalta oli akuutti ja se oli voimaannuttava työstö. Teimme voimavarapatterin ja ideaalijanan. Viikon sisällä huomasin asioiden tapahtuneen, joita olin nimennyt, että tilanne olisi hyvä minulle. Tämän tyyppinen työstö syvävaikuttaa ja muutos itsessä on käsintuntuvaa, sitä ikään kuin alkaa elämään kohti sitä mitä käy läpi.” Nainen, 37

”Kokemukset olivat pääasiassa positiivisia. Kuvataiteen tekemisen kautta voidaan mennä todella syvälle ja tavoittaa sellaisia asioita, joita ei pysty sanallistamaan. Viisi kertaa tätä työskentelyä käynnistivät minussa jo prosessin, joka konkretisoitui tekoina työskentelyn jälkeen. Hyödyin tästä työskentelystä kiireisenä työsyksynä. Kiitos! ” 

Nainen, 47 v.

”Kokemus vapautti ilmaisemaan itseään ilman turhaa kritiikkiä omaa tekemistä kohtaan. Eniten kuitenkin sain keskusteluista joissa pohdittiin mitä oli piirtänyt/maalannut. Huomasi, että samat itselle tärkeät asiat nousevat esiin useasti. Niihin on siis hyvä keskittyä ja panostaa voimansa. Taideterapia on minusta hyvä muoto koska siinä on konkreettista tekemistä joka auttaa alkuun ja keskustelu on helppo muokata tekemisen ympärille. Kuvaan voi myös palata jos tarvitsee koota ajatuksiaan.

Maalasin kuvan unelma-asuinpaikastani ja siitä käydyssä keskustelussa tuli hyvin ilmi, että vaikka jotain asiaa ihailee, niin sitä ei välttämättä tarvitse saada itselle vaan siitä voi nauttia kauempaa.

Käyntien merkitys: Sai muotoiltua omat ajatukset ääneen konkreettisemmin. Eli omat tuntemukset oikeiksi sanoiksi jolloin huomasi että tämähän on ihan hyvä näin, minua ei tarvitse muuttaa.” Nainen, 36 v.

”Saan ja voin avoimesti ja RAUHASSA kertoa asioistani, pohtia ääneen ja  käsitellä ongelmakohtia luotettavassa, asiantuntevassa ilmapiirissä. Olen siitä kiitollinen.

Selkeyttää asioiden käsittelyä todella paljon kun terapeutti kuuntelee ja esittää selkeyttäviä kysymyksiä ja hänellä on monia juuri minulle sopivia eri tapoja käsitellä asioita.” Maari

Lähteet:

Haley, Jay, 1997

Lyhytterapian lähteillä Milton H. Erikcsonin i.e. Ericksonin terapeuttiset menetelmät, Lyhytterapiainstituutti oy.

Furman, Ben ja Ahola,Tapani, 2012

Ongelmista ratkaisuihin, Lyhytterapian perusteet, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Latvia.

Morgan, Alice, 2008

Johdatus narratiiviseen terapiaan, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Putkisaari, Hilkka: 2013

Ratkaisukeskeiset kuvat®-menetelmän opaskirja, Artera Oy, Liminka.

Salmela, Jari ja Hiekkanen, Niina, 2013

Ratkaisukeskeisen kuvataideterapian oppikirja, Alfa partners. Yliopistopaino, Helsinki.

Sekä sähköpostikysely harjoitusasiakkailleni.

*******

Teksti on osa opinnäytetyötäni.