Ihmisillä vaikuttaa olevan kiire. He rynnivät kohti salin takaseinää. Tämä jokaisen pitää kokea ainakin kerran elämässään. Märät kainaloläikät paljastuvat kansallisuudesta riippumatta.

Japanilaiset, amerikkalaiset, brasilialaiset, kiinalaiset ja italialaiset nostavat puhelimensa ylös. Tutut Unileverin deodoranttituoksut sekoittuvat odotuksen ja kärsimättömyyden hajusteisiin. Joku työntää käsillään selkääni ja astuu kantapäälle: “Mene eteenpäin tai siirry pois tieltä! La Jocondesta on saatava kuva. Tai minusta ja hänestä yhteiskuva. Tai oikeastaan kuva siitä, että MINÄ olen täällä ja Mona Lisa hymyilee taustallani panssarilasin takana.” Se on tavoite. Ja kuvan julkaiseminen ja sitten myöhemmin hotellin sängyllä peukutusten laskeminen.

Aha. Luovutan. Kävelen pois. Ohikulkiessani isken La Giocondalle silmää ja onnittelen. Brändäys on onnistunut. Tämä teos saa ihmiset todellakin liikkeelle ja ohittamaan kaiken muun, jopa käytöstavat.

…