Riikka Kontio
MENU
  • Koti
  • Kuvataide
    • Näyttelyitä
    • Melkein unohtunut uni
  • Riikka Kontio
    • Yhteystiedot
    • Medioissa
    • Blogi luovuudesta

    Riikka Kontio

    Viisi vinkkiä luovuuden lisäämiseen

    1. Huolettoman aloittamisen matala kynnys

    Otan kynän käteen ja alan töhertämään. Annan viivan viedä.

    Opettelen tietoisesti madaltamaan aloittamisen kynnystä. Käynnistelen moottoreita jollain näennäisen merkityksettömällä toiminnalla.

    Toisinaan otan jonkun pilalle menneen, vanhan maalauksen ja alan maalata sen päälle. Se on vapauttavaa. Minulla ei ole mitään menetettävää. Jo pian huomaan innostuvani. Maalaaminen vie mukanaan. Prosessi edetessään tuo uusia ideoita. 

    2. Huisin korkeat tavoitetikapuut

    Asetan itselleni inspiroivan tavoitteen, vision, jota en ole aiemmin pystynyt toteuttamaan. Minun on pakko ponnistella. Keskityn vain tavoitteeni saavuttamiseen. Kun osaamiseni ja tavoitteen haasteellisuus kohtaavat, pääsen flow-tilaan.

    Jos tehtävä on liian helppo osaamistasooni nähden, voin tylsistyä tai jos se on liian vaikea, turhaudun ja lopetan.

    Kun joudun työskentelemään äärirajoillani, en pysty huomioimaan mitään muuta ja tempaudun ihanaan tekemiseen imuun.

    3. Tylsyyden suloinen syli

    Suljen puhelimen ja läppärin. Jätän väliin seuraavan jakson lempparisarjastani. Pötkähdän selälleni ja tuijotan ulos ikkunasta. Katselen taivasta ja tarkkailen puiden oksien heilumista. Huomioin ajatusteni kulkua. Palautan mielen aistimaan kehoani tai sitä mitä näen, ilman että nimeän oksien heilumista taivasta vasten oksien heilumiseksi taivasta vasten. Katselen vain.

    Kasvatan aikaa ja tilaa sisälläni. Katkaisen vanhat ajatuskehät ja juurrutan itseni tähän.

    Voin myös meditoida, tanssia tai joogata löytääkseni takaisin läsnäolon tilaan. 

    Järjestän itselleni häiriöttömän tilan. Minimoin ulkopuolelta tulevien ärsykkeiden määrän.

    Hiljaisuus ja tyhjä tila sisälläni mahdollistavat uusien oivallusten syntymisen.

    4. Väärät reitit vievät ideaviidakkoon

    Kävelen koiralenkin eri suuntaan. Otan eri tekniikan käyttöön kuin normaalisti. Kurkkaan tuolin alta. Käytän vasenta kättä. Kokeilen eri välineitä tai aloittamistapoja. Syön jälkiruoan ennen pääruokaa. Leikin eri materiaaleilla ja esineillä, yhdistellen niitä epäsovinnaisilla tavoilla. Teen löytöretkiä uusiin näkökulmiin.

    Uusia ideoita ja ajatusten yhdistelmiä alkaa pulppuilla.

    5. Turvallisen hullut illanistujaiset

    Ideoiden pallottelu turvallisessa ilmapiirissä luottokavereiden kanssa. Ystävien seurassa uskallan heittää typerän, mutta kutkuttelevan idean ilmaan. Hyvässä seurassa ja hulvattomassa ilmapiirissä se alkaa laajentua, häröillä ja ehkä jopa jossain vaiheessa kirkastua ihanan hullun luovaksi ideaksi, joka tuntuu toteuttamisen arvoiselta. 

    Heitän idean vain niille ystäville, joiden tiedän sanovan: ”Joo, ja…”

    ***

    Olen saanut ideoita ja inspiraatiosta tekstiini muun muassa Vedic art -menetelmästä, Edward De Bonon ja Mihály Csíkszentmihályin ajatuksista. Kiitos!


    Riikka Kontio nauttii kylmästä vedestä, lämpimästä joogasta, hartaasta hiljaisuudesta ja hurjasta humpasta. Hän on kuvataiteilija, kuvataideterapeutti, Vedic art- opettaja, graafinen suunnittelija ja Veronica Slaterin kouluttama Drawing on Potential -luovuuskouluttaja.

    Vedic art -kursseilla opiskellaan luovuutta. Tule mukaan!

    Riikka Kontio

    Mikä tekee elämisestä elämisen arvoista

    Parhaimmillaan maalatessani olen kokenut hurmioitumisen tiloja, erityisen onnellisia hetkiä. Olen kokenut katoavani, sulautuvani tekemiseen ja sisälle teokseen. Olen nauttinut maalaamisesta niin että olen unohtanut itseni, murheeni ja olen menettänyt kokonaan ajantajun. Olen joskus jopa unohtanut syödä, ja se on jo melko erikoista minulle se.

    Olen halunnut hakeutua  tähän maagiseen tilaan yhä uudelleen ja uudelleen kuin kuka tahansa tosiriippuvainen. Olotila saa minut nimittäin tuntemaan että olen elossa. Että olen oikeasti ELOSSA ja teen jotain merkityksellistä. Tekeminen itsessään on siis hyvin palkitsevaa. Koen olevani jonkin aivan erityisen ytimessä. 

    “Mitä jos kaikki ei päätykään” öljy kankaalle, Riikka Kontio 2016

    Synttärikaiman tutkimuksia

    Ilokseni opiskelujen myötä törmäsin Mihály Csíkszentmihály’iin. Hän on yhdysvaltalainen psykologian ja johtamisen professori, joka jo nuorena miehenä kiinnostui siitä mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Hän luki filosofiaa ja tutustui uskontoihin. Jossain vaiheessa hän löysi tutkimustuloksen, jonka mukaan riittävän hyvän perustulotason jälkeen ihmisten onnellisuus ei lisääntynytkään enää samassa suhteessa materiaalisen varallisuuden kasvaessa. Mikä sitten lisäisi ihmisten onnellisuutta, jos ei materiaalinen yltäkylläisyys ja sen maksimaalinen lisääntyminen.

    Ekstaasi, synteettinen huume vai luonnollinen olotila

    Csíkszentmihályi oli kiinnostunut selvittämään, että mitä ovat ne arkielämän tilanteet, joissa tunnemme itsemme onnellisiksi. Hän alkoi haastatella erityisesti luovia ihmisiä, tieteen- ja taiteentekijöitä. Laajassa tutkimusaineistossa nousi esiin kuvaus ekstaattisesta tilasta, jolla tarkoitetaan erityistä mielentilaa, jossa henkilö tuntee tekevänsä jotain normaalista arjesta poikkeavaa. Se on kuin vaihtoehtoinen todellisuus, jossa siirrytään arjen rutiinitoimintojen toiselle puolelle.

    Tiloja ja tiloja

    Ekstaasin etsiminen onkin ikivanha juttu. Muinaisista korkeakulttuureistakin ovat säilyneet parhaiten paikat, joihin ihmiset ovat kokoontuneet kokemaan arjen ylittäviä ekstaattisia tiloja, kuten temppelit, sirkukset, areenat ja teatterit. Ne olivat tiloja, joihin saavuttiin kokemaan elämää tietoisemmin, keskittyneemmin ja järjestäytyneemmin. 

    Taiteilijan ekstaasi

    Csíkszentmihályi kertoo esimerkin säveltäjästä. Muusikon ei tarvitse hakeutua kirkkoon tai muuhun erityiseen paikkaan saavuttaakseen hurmioitumisen tilan. Hän tarvitsee vain palan paperia, johon hän piirtelee pieniä mustia palleroita. Kirjoittaessaan näitä merkkejä, hän luo mielessään uusia ääniyhdistelmiä, joita ei ole ollut olemassa koskaan aiemmin. Hän siirtyy olotilaan, jossa hän luo uutta todellisuutta, ja näin hän astuu ekstaattiseen, hurmioitumisen tilaan. Hän siirtyy uuteen todellisuuteen. 

    Csíkszentmihályin tutkimuksiin osallistunut säveltäjä kertoo, että kokemus säveltämisestä voi olla hyvin intensiivinen. Tuntuu kuin häntä ei olisi olemassa. Csíkszentmihályin mukaan  tämä ei ole romanttista liioittelua, vaikka se siltä saattaa vaikuttaakin. Nimittäin, jos hermojärjestelmämme on mahdollista prosessoida informaatioita noin 110 bittiä sekunnissa ja ihmisen puheen kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen tarvitaan 60 bittiä sekunnissa, ei ole mahdollista kuunnella ja ymmärtää useampaa kuin kahta ihmistä kerrallaan. Kun säveltäjä on täysin uppoutunut työhönsä, hän keskittyy niin totaalisesti uuden luomiseen, ettei hänelle jää kapasiteettia enää havainnoida kehonsa tuntemuksia, muistella ongelmiaan, tuntea nälkää tai janoa, ja hän kokee että hänen identiteettinsä ja koko kehonsa tuntuu häviävän. Tunne on siis hyvin todellinen. Hän käyttää koko kapasiteettinsa keskittyessään säveltämiseen eikä sitä riitä enää mihinkään muuhun.

    Hän voi myös tuntea kuinka hänen kätensä liikkuvat kuin itsekseen. Tämän kaltainen automaattinen toiminta on mahdollista ihmiselle, joka hallitsee tekniikan täydellisesti. Yleensä tällaisen taituruuden kehittäminen kestää vuosia. Tietyillä taiteen ja tieteen aloilla kymmenen vuoden harjoittelun jälkeen on mahdollista pystyä luomaan jotain uutta, parempaa, kuin mitä aiemmin on ollut olemassa ja näin musiikki pursuaa kuin itsestään säveltäjästä ulos. Kädet tuntuvat piirtävän nuotteja paperille kuin automaatiokirjoituksella.

    Csikszentmihalyin haastattelemat luovat ihmiset kuvaavat  spontaania flow-tilaa hyvin saman kaltaisin termein. ”He sulautuvat tekemiseen. Ovat sen kanssa yhtä.”  ”Ajantaju katoaa.” He nauttivat tekemisestä. Usein he pitävät menestyksenä sitä, että he voivat auttaa muita ja samaan aikaan he kokevat onnellisuutta työskentelystään.

    Miltä flow tuntuu

    Csikszentmihalyin  haastattelemat henkilöt riippumatta koulutuksesta, kansallisuudesta tai kulttuuritaustasta kertovat flow-tilaan liittyvän seuraavia tuntemuksia:

    1. Täydellinen keskittyminen.
    2. Ekstaasin – hurmioitumisen kokemus, arkikokemuksesta irroittautuminen.
    3. Sisäinen selkeyden tila. Tiedetään mitä pitää tehdä ja ollaan tietoisia kuinka hyvin se sujuu.
    4. Tiedetään että tehtävä on mahdollista toteuttaa ja että omat kyvyt ovat riittävät sen suorittamiseen, vaikka se olisi kuinka vaikeaa.
    5. Tunnetaan tyyneyttä. Ei tunneta huolia. Henkilö ikään kuin kasvaa egon rajojen tuolle puolelle. Hän kokee olevansa osa suurempaa kokonaisuutta.
    6. Ajattomuus. Tunnit tuntuvat kuluvan minuuteissa.
    7. Luontainen motivaatio. Se, mikä synnyttää flow’n on palkinto itsessään.

    Ja kun nämä kaikki edellä mainitut kohdat toteutuvat, työ tehdään sen itsensä vuoksi.

    Ja elämä on elämisen arvoista.

    Kuvat ja teksti: Riikka Kontio. Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran 2018.

    Lähde: Csíkszentmihályin TED-puheet ja kirjoitukset.

    Vedic art -kursseilla opiskellaan luovuutta. Tule mukaan!

     

    Riikka Kontio

    Maailman paras taideteos

    Ihmisillä vaikuttaa olevan kiire. He rynnivät kohti salin takaseinää. Tämä jokaisen pitää kokea ainakin kerran elämässään. Märät kainaloläikät paljastuvat kansallisuudesta riippumatta.

    Japanilaiset, amerikkalaiset, brasilialaiset, kiinalaiset ja italialaiset nostavat puhelimensa ylös. Tutut Unileverin deodoranttituoksut sekoittuvat odotuksen ja kärsimättömyyden hajusteisiin. Joku työntää käsillään selkääni ja astuu kantapäälle: “Mene eteenpäin tai siirry pois tieltä! La Jocondesta on saatava kuva. Tai minusta ja hänestä yhteiskuva. Tai oikeastaan kuva siitä, että MINÄ olen täällä ja Mona Lisa hymyilee taustallani panssarilasin takana.” Se on tavoite. Ja kuvan julkaiseminen ja sitten myöhemmin hotellin sängyllä peukutusten laskeminen.

    Aha. Luovutan. Kävelen pois. Ohikulkiessani isken La Giocondalle silmää ja onnittelen. Brändäys on onnistunut. Tämä teos saa ihmiset todellakin liikkeelle ja ohittamaan kaiken muun, jopa käytöstavat.

    …

    Read More …

    Riikka Kontio

    Elämän ilon kengät

    Vuonna 2016 maalasin tilauksesta valkoisiin kenkiin. Kengät olivat olleet työn tilaajan sisaren hääkengät. 

    Kenkien omistaja Merja Männikkö kirjoitti jutun projektista kulttuurilehti Kaltioon. Ja tässä ote hänen blogikirjoituksestaan:

    ”Kenkään maalattu kuiva lehti on kaunis. Kantapään kohdalla valkoiseen nahkaan ilmestyy myös kuolleita, maatuvia lehtiä. – Ne luovuttavat elämänsä uuteen käyttöön. Se on kasvualustaa uudelle ja ravinteita tulevalle. Kuihtuminen on osa elämää. Eläessäkin meillä voi olla pysähtymisen hetkiä kuin pieniä kuolemia, jolloin käy tyhjyydessä ja kääntyy sisäänpäin vaalean hiljaisessa ulottuvuudessa. Sitä pohtii, mikä on elämässä tärkeintä ja miten haluaa itseään ilmaista. Se on yhä uudelleen oman paikkansa löytämistä ja suunnan ottamista omaa tehtävää kohden, jottei harhautuisi tekemään merkityksettömiä asioita, Kontio totesi.” 

    Maalaukset ja valokuvat: Riikka Kontio, 2016. 

    Kengät odottavat valkoisina uutta elämää.

    Kuolleita ja maatuvia lehtiä tallaantuu  kantapäässä.

    Kukinnon eri vaiheet kuuluvat elämään.

    Sisarkengässä on jotain samaa, jotain erilaista.

    Pohjat vastakkain.

    Sisarukset yhdessä. Elämän iloa!

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Riikka Kontio

    Mitä on ratkaisukeskeinen kuvataideterapia

    Ratkaisukeskeisyydestä lyhyesti

    Ratkaisukeskeisyys pohjautuu muun muassa yhdysvaltalaisen psykiatrin Milton H. Ericksonin (1901–1980) 1950-luvulla perheterapiassa käyttämiin innovatiivisiin menetelmiin. Hän haki ratkaisuja ongelmallisiin tilanteisiin luovasti ja usein varsinaisen ongelman ulkopuolelta. Yllättävät kotitehtävät saivat usein asiakkaan ottamaan itse vastuuta omasta toiminnastaan ja toipumisestaan. Muutos saattoi tapahtua hyvinkin nopeasti ilman vuosia kestävää terapiaa. Suomessa ratkaisukeskeisen ajattelutavan pioneereja ovat olleet mm. psykiatri Ben Furman ja sosiaalipsykologi Tapani Ahola.

    ”Sain voimia, välineitä kuunnella itseä ja muistutusta voimavaroistani ja lahjoistani. Näkevässä ja arvostavassa ohjauksessa on ihana olla. Näkee itsensäkin paremmin. Palaan harjoituksiin yhä ja ne yhä vaikuttavat. Akuutti stressitila hälveni. Ymmärsin hoitaa itseäni enemmän ja paremmin. Levätä. Ja nyt kun voimat on palautuneet, olen uskaltanut alkaa elää unelmiani todeksi mm työkuvioissa ja niistä saa yhä vain lisää voimia. Käynneissä käynnistyi joku hyvä prosessi. Tunnen, että se jatkuu.” Nainen, 36 v.

    …
    Read More …

    Riikka Kontio

    Mitä on Vedic Art

    Vedic Art on ruotsalaisen taiteilijan Curt Källmanin (1938–2010) kehittämä kuvataiteen opettamisen menetelmä. Vedic Artin peruskurssilla käydään järjestyksessä läpi kuvataiteen perusperiaatteet. Ne koetaan piirustus- ja maalausharjoituksia tekemällä.

    Källman kävi 1960-luvun lopulla Tukholman Kuninkaallisen Taideakatemian. Nuorena taiteilijana hän huomasi kuinka meditoiminen vaikutti positiivisesti hänellä myös taiteentekemiseen.

    Källmanin meditaatio-opettaja antoi hänelle tiedon kuvataiteen perusperiaatteista vuonna 1973, joista Källman kehitti Vedic Art -menetelmän. Ensimmäinen taidekurssi pidettiin Ruotsissa vuonna 1987. (Mikaelsson, 2002)

    Vedic, vedinen viittaa sanaan veda, joka tarkoittaa tietoa, tiedettä, totuutta. Veda-termi tulee sanskriitin kielestä, Intian muinaisesta kirjakielestä.  Art viittaa englanninkieliseen sanaan taide, taito. Kuvataiteen perusperiaatteet jotka käydään Vedic Artissa läpi, pohjautuvat vedakirjallisuuteen, sieltä löytyneeseen ikivanhaan perimätietoon. Vaikka tieto on ikivanhaa, menetelmä on suhteellisen nuori.

    …
    Read More …

    Riikka Kontio

    Copyright © 2023 Riikka Kontio Kuvataidetta kankailla ja yhteisöissä